Kaikki alkoi kun Jyväskylän yliopistolla tarjottiin tanssipedagogiikan opiskelijoille uusi lyhytkurssi aiheena team dance. Kurssin järjesti ja ohjasi Sanna Mäkelä. Ensimmäisen kerran harjoiteltiin helmikuussa 2005 ja kurssin päätteeksi heräteltiin alustavaa kiinnostusta perustaa seuraavana syksynä Jyväskylään oma tanssijoukkue. Alkujaan joukkueessa oli 10 tyttöä, mutta pientä muutosta tanssijoiden määrässä on tapahtunut vähän väliä.
2005-2006 Formula 1
Sanna teki vauhdikkaan Formula 1 –koreografian ja kisoihin lähdettiin pitämään hauskaa ja ihmettelemään cheerleading-meininkiä. SM-karsintakisoista saatiin paljon kokemusta ja kilpailupaikka SM-kilpailuihin. SM-kilpailuista lähdettiinkin kotiin pronssimitalit kaulassa!
2006-2007 Sunshine
Sunshine-ohjelman runko saatiin tiukalla treenillä kuudessa päivässä valmiiksi Sannan ystävän Megan Teasleyn (USA) johdolla. Hiontaa ja treeniä tosin jatkettiin ahkerasti senkin jälkeen. Kuopion SM-karsinnoissa saatiin muutamia ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, kun aikataulu kenraalikierroksella olikin puoli tuntia edellä ja tanssijoilla tuli pienoinen kiire lavalle. Toisella sijalla saavutettiin kuitenkin SM-kisapaikka. SM-kilpailuissa saavutettiin neljäs sija.
2007-2008 RockJungle
Linkki kisavideoon
Joukkueen valmentaja Sanna oli muuttamassa pois Jyväskylästä, mutta joukkueesta löytyi silti taisteluhenkeä ja harjoittelua jatkettiin Jyväskylässä ilman valmentajaa ja viikonloppuisin treenileirieillä 1-2 kertaa kuukaudessa. RockJungle-ohjelman runko oli jo kesän alussa valmis ja sitä oli helppo lähteä treenaamaan. SM-karsintakisoista saimme toisella sijalla SM-kisapaikan ja hyvää palautetta ohjelman hiomiseksi huippukuntoon. SM-kilpailuissa hiottu ohjelma ja huikea fiilis välittyikin tuomareille ja katsomoon ja onnistuminen toi joukkueelle hopeamitalin ja EM-kilpailupaikan!
Kevään ja kesän kalenterit menivät uusiksi, kun sinne raivattiin tilaa yhteisiä treenileirejä varten. Yhdessä päätettiin, että jos tämä on viimeinen yhteinen kilpailu, niin siitä otetaan kaikki irti. Ohjelmaa hiottiin ja harjoiteltiin, kisojen varten oli myös paljon muutakin järjesteltäviä asioita. Heinäkuussa 2008 Campuksen Koonnon villi viidakkomeininki pääsikin sitten valloilleen Slovenian Ljublijanassa ja kotiin mukana oli tuomisina diplomit viidennestä sijasta Euroopan mestaruus kilpailuissa!
2008-2009 Pirates
Pienen hengähdyksen jälkeen huomattiin, että kilpailulavalle olisikin vielä halua. Haasteita kauteen toi hieman viimetipassa alkanut ohjelman valmistelu ja uusien tanssijoiden haaliminen. Huikeaa tsemppiä joukkueessa kuitenkin oli, sillä muutamassa kuukaudessa saatiin ohjelma ja joukkue kasaan. Kauimpaa harjoituksiin tuli Laura Sotkamosta saakka!
Pirates-koreografiasta ja valmennuspuolesta vastasi tälla kertaa joukkueen oma tanssija Sini Koistinen, joka päätti jättää lavan nyt muiden haltuun. Hauska koreografia nauratti monissa treeneissä, mutta onneksi jätimme hulluimmat ideat treeneihin ja lavalla nähtiin tiukkaa tykitystä ja merirosvomeininkiä. SM-kilpailupaikka meillä oli valmiina ja SM-kilpailuissa sijoituttiin viidenneksi.
2009-2010 Radalla
Linkki kisavideoon
Tähän asti joukkueeseen oli tullut ja lähtenyt aina muutama tyttö kerrallaan, hiljalleen joukkueen vaihtuminen oli alkanut. Keväällä joukkueeseen haettiin ihan tosissaan uutta verta ja nyt uusimmassa joukkueessa ei ollut enää ketään alkuperäisestä tiimistä ja vain yksi tanssija sunshine-ajoilta. Yhteensä joukkueessa oli nyt 12 tanssijaa monipuolisesti erilaisilta pohjilta.
Koreografia tehtiin yhdessä joukkueen kanssa, yhden ottaen enemmän vastuuta musiikista, toinen tekniikasta ja kolmas tanssipätkistä jne. Näin ohjelma saatiin vähitellen kasaan ja harjoittelu kunnolla käyntiin. Sini kävi välillä harjoituksissa katsomassa ja antamassa arvokkaita neuvoja. Kilpailuohjelman kuviot päätettiin tehdä kahdeksalle hengelle, jolloin saamme joukkueen vahvuudet, yhdenaikaisuuden ja näyttävyyden parhaiten esille.
SM-karsinnat marraskuussa antoivat hyvää kisakokemusta ja palautteen perusteella ohjelmaa muokkailtiin hieman. Joulutauko tuntui tulevan juuri pahaan aikaan, mutta hurjalla tsempillä ohjelma saatiin kuntoon helmikuisiin SM-kilpailuihin. SM-kilpailureissun aikana saatiin todeta, että meillä on kyllä huippujengi kasassa, kisaa edeltävä ilta meni vedet silmissä ja vatsaa pidellessä, kun jutut lähtivät ihan käsistä. Kisapäivä kului hurjan nopeasti, neljältä meidän osuus oli jo ohi ja edessä oli enää palkintojenjako. Kisanjälkeisissä tunnelmissa oli ristiriitaa, molemmat suoritukset menivät hyvin, joten niihin täytyi olla tyytyväinen, mutta neljäs sija oli harmittavat lähellä mitalia... Tätähän tämä kilpaurheilu on! ;)
2010-2011 Flirt
Linkki kisavideoon
Pitkästä aikaa joukkueen kokoonpanossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, sillä lähes samalla joukkueella on harjoiteltu jo puolitoista vuotta! Tanssijoukkueen jäsenistä on tullut tärkeitä ystäviä, vaikka treeneissä tunteet räiskähtelevätkin suuntaan ja toiseen... ;)
Ehto tanssimisen ja kisaamisen jatkamiselle vielä tänä vuonna oli, että saamme ulkopuolisen henkilön tekemään meille koreografian. Entisen valmentajan Sannan kautta saimme yhteyden Veeraan, joka innostui yhteistyöstä joukkueen kanssa. Veera suunnitteli joukkueelle koreografian, joka opeteltiin kolmella leirillä kesän aikana. Ohjelmassa on ihanasti uusia ideoita ja vanhoihin kaavoihin kangistuneet cakolaiset pistettiin opettelemaan uusia tekniikoita :D Uudenlainen ohjelma on tuonut piristystä ja motivaatiota treeneihin.
SM-karsinnoissa pääsimme ensimmäistä kertaa näyttämään uuden koreografian. Tuloksena olis neljäs sija, joka vain tsemppasi meitä lisää. Tiesimme että mitali ei ole kaukana. Tuomareilta saimme paljon palautetta koreografiastamme ja puvuistamme, joten niihin olisi tehtävä muutoksia ennen SM-kisoja. Saimme sovittua Veeran kanssa pikaisesti koreografialeirin ja teimme isot muutokset ohjelmaan. Karsintojen ja SM-kilpailuiden väliaika oli rankkaa, ohjelman muutoksia oli harjoiteltava vaikka lähes kaikki sairastelivat ja opiskelukiireet painoivat eniten juuri tuolloin. SM-kilpailuihin saimme kuitenkin itsemme ja ohjelman hyvin kasaan. Kenraalisuorituksessa oli vielä paljon epävarmuutta, mutta yhdenaikaisuudeltaan olimme kehittyneet. Oikeaan kilpailusuoritukseen saimme alle hyvän valmistautumisen ja fiiliksen. Suoritus meni niin kuin piti, olimme tehneet joukkueena lähes nappisuorituksen! SM-kilpailuiden neljäs sija ei tuntunut kuitenkaan kiitokselta onnistumisesta... :(
Kauden jälkeen päällimmäisinä tunteina olivat pettymys ja haikeus. Neljäs sija oli karvas pettymys, sillä onnistuimme joukkueena kilpailusuorituksesta hyvin. Haikeus taas nousee pintaan sen takia, että ainakin tällä kokoonapanolla kisat olivat viimeiset. Muun muassa valmistumiset, jalkaleikkaukset, opiskelijavaihdot sekä muut uudet tuulet tuovat niin suuria muutoksia kokoonpanoon, että joukkueeseen olisi saatava monta uutta tanssijaa, jotta jatko olisi mahdollista. Toivottavasti kuitenkin Campuksen Koonnon tarinalle saadaan vielä jatkoa..!
Kevät 2011 One Night Only
Yllätykseksemme saimmet tammikuussa liitolta viestin, että Campuksen Koonto pääsisi edustamaan Suomea ensimmäisiin Cheerleadigin Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin toukokuussa 2011 Vantaalle. Koska saisimme vielä kerran cakon vanhan jengin kasaan, otimme paikan ylpeänä vastaan ja aloimme suunnitella kautta. Hankalaksi sen teki se, että olimme juuri tehneet ison "mainoskampanjan"ja hankkineet liudan uusia tanssijoita cakoon - he eivät kuitenkaan ehtisi valmistautua kisoihin riittävästi. Aluksi hakkasimme päätä seinään ja yritimme opettaa uusille koreografiaa sekä samalla tehdä hirvittävän määrän muutoksia ohjelmaan - lähes kaikki musiikit ja siirtymiset vaihtuivat, vain tanssipätkiä pysyi samoina kuin SM-kilpailuissa (Maria teki superison työn koreografian muokkaamisessa). Myöhemmin onneksi tajusimme tehdä sellaisen muutoksen treeneihin, että treenasimme kaikki yhdessä vain kerran viikossa ja pm-joukkue treenaisi erillään kaksi kertaa viikossa. Näin saimme treenit rullaamaan.
Lähempänä kisoja haastetta kuitenkin toivat isommat sairastelut. Emme päässet ennen kisoja tekemään yhtäkään kokonaista suoritusta, joissa koko joukkue pystyisi tekemään täysillä. Vielä kisapäivänä oli epäselvää millaisella kokoonpanolla pystyisimme kilpailla (varamiehiä meillä ei ollut). Kisoipäivänä onneksi sairastelijat pystyvitä tsemppaamaan ja saimme huippufiiliksen onnistuneisiin kilpailusuorituksiin. Palkintojenjaossa olimme jo henkisesti valmistautuneet hakemaan pronssimitalin, joten tulikin mielettömänä yllätyksenä, että ylsimmekin hopeasuoritukseen!
Kisareissu alkoi jo perjantaina, kun matkasimme kolmella autokyydillä Turun lähelle Marian kotiin, ilta meni pikkulettejä letittäessä ja kynsiä lakatessa eikä ihan pienin ongelma ollut korujen irroittaminenkaan.. :) (kilpailuissa kaikki lävistykset ovat kiellettyjä). Loviisalla korvakorut olivat jämähtäneet kiinni ja niitä kiskottiin hieman järeämmilläkin aseilla.
Lauantaina herätys koitti jo seitsemältä ja alkoi hurja härdelli meikkien ja hiusten laittamisessa sekä kisapaikalle siirtymisessä. Aamupäivä kenraalisuorituksessa kaikki olivat kuitenkin täydessä tällingissä ja huippuunsa viritettyinä, suoritus meni nappiin ja kisasuoritukseen lähdettiinkin vain hakemaan huippufiilistä. Odotteluaika kisapaikalla käytettiin ruokaillen, kroppaa lepuuttaen ja muiden kilpailusuorituksia seuraten. Vaikka aikataulut edistivät lähes tunnilla, ehdittiin kisasuorituksen lämmittely tehdä huolella ja keskittymisaikaakin ennen suoritusta jäi, kisasuoritukseen löydettiin hyvä fiilis ja sitä nostatti vielä yleisön kuuluva kannustus. Tuntui myös todella hyvältä, kun kisaa seuraamaan oli tullut tuttuja pitkänkin matkan takaa! Kiitos teille! <3
Kisan jälkeen iltaa jatkettiin Dennisissä syöden ja hotellilla yöelämään valmistautuen. Villi yöelämä jäikin väsymyksen takia taas hieman vähemmälle, mutta tärkeintähän oli fiilistely hyvässä seurassa!
